Ensimmäisen koeviikon jälkeen

Nyt olisi sitten lukion ensimmäisen koeviikkokin ohi! Omalta osaltani koeviikko tuntui menneen melko hyvin uuteen opiskeluympäristöön nähden, vaikkei kokeita ole vielä takaisin saatukaan. 

Oli aika hämmentävää kun aivan yllättäen tulikin osata kokonainen oppikirja päästä päähän. Sitä ei oikein hahmottanut mitkä asiat tulisi osata kristallin kirkkaasti, ja mitkä ei välttämättä olisi kaikkein tärkeimmästä päästä. Se kokeisiin lukemisessa oli kaikkein hämmentävintä, mutta kaipa siihenkin ajan mittaan tottuu. 

Jo ensimmäisistä kouluviikoista alkaen meille uusille opiskelijoille kerrottiin tulevasta koeviikosta, sen hyödyistä ja haitoista. Opon tunneilla keskusteltiin tulevasta ja vanhemmat opiskelijat pääsivät kertomaan kokemuksiaan ja jakamaan opiskeluvinkkejään ensimmäistä koeviikkoamme ajatellen. Kaikesta siitä informaation määrästä päätellen jokaisen olisi luullut selviävän koeviikosta kunnialla, mutta on ymmärrettävää jos viikko pääsi siitä huolimatta yllättämään erilaisuudellaan. Koeviikossa ehdottomasti kivointa on se, kun koulusta saa lähteä heti kokeen tehtyään. Kokeita tehdessä ei myöskään tarvitse stressata ajan loppumisesta, kun aikaa kokeen tekemiseen on yli kaksi tuntia! Jokaiseen tehtävään saa käyttää reilusti aikaa, eikä missään vaiheessa tarvitse hätäillä.

Peruskoulun kokeissa taas hankalinta oli ehkä se, kun piti osata (lyhyemmistä koealueista huolimatta) kaikki asiat pienintä nippelitietoa myöten. Koekysymyksiä oli muutenkin paljon enemmän kuin lukiossa, missä useissa kokeissa tulee vastata vain seitsemästä kysymyksestä viiteen. Saksan kokeessa nyt taisi olla yli 30 kysymystä, mutta suurimmassa osassa vastataan vain muutamaan. Riittää kun hahmottaa kokonaisuuksia ja pystyy soveltamaan oppimaansa erilaisten esseiden muodossa. Riippuu kuitenkin täysin oppiaineesta ja opettajasta minkälaisen kokeen eteensä milloinkin saa.

Suurimman muutoksen lukion ja peruskoulun välillä täytyy kuitenkin olla paljon nopeampi tahti. Lukiossa asiaa tulee joka oppitunnilla enemmän ja enemmän, eikä välillä meinaa pysyä perässä sitten ollenkaan! Siksi ehkä pitäisikin lukea läksyt ajallaan eikä vasta sitten muutamaa päivää ennen koetta... Itselläni ei juurikaan näin päässyt käymään, mutta tiedän monia joilla kävi. Kovemman tahdin takia välillä onkin tuntunut siltä, kuin aikaa ei jäisi ollenkaan muulle kuin opiskelulle! Luulisi omien opiskelutekniikoiden kehittyvän tulevan kolmen vuoden aherruksen aikana sellaisiksi, ettei nopea tahti vaikuttaisi oppimiseen paljoakaan. 

Muutenkin lukiossa aika kuluu aivan valtavalla vauhdilla! Päivät eivät tunnu niin pitkiltä, kun tunnit ovat 75 minuutin pituisia. Kun koulu alkaa kahdeksalta ja loppuu yhdeltä, aineita on peruskoulun viiden sijaan vain kolme, mikä saa ajan kulumaan kuin siivillä. Päivät ovat lyhentyneet myös käytännössä, ainakin omalla kohdallani. Toki monilla esimerkiksi erityislinjalla olevilla opiskelijoilla saattaa hyvinkin olla pitempiäkin päiviä, mutta eihän sitä jaksaisi kukaan, jos koulua olisi joka päivä kahdeksasta neljään. Vaikka opiskelu on muuttunut jossain määrin rankemmaksi, on kiva kun päivät eivät ole enää niin raskaita. Toisaalta vastuu opiskelusta on siirtynyt paljon enemmän jokaisen omalle vastuulle, mikä tekee koulun ulkopuolella tapahtuvasta opiskelusta entistäkin tärkeämpää.

Parasta koko lukiossa oppimisen lisäksi ovat uudet kaverit ja ystävät. Uusia ihmisiä on tullut ympärille pienessä ajassa aivan valtavasti! Enää ilmassa ei ole peruskoulun pakonomaista tunnelmaa, kun kaikki ovat opiskelemassa omasta tahdostaan. Jokainen on saanut itse valita mihin lähtee peruskoulun jälkeen. Yleinen tunnelma on muutenkin paljon peruskoulua kannustavampi ja yhtenäisempi. Ihmiset tuntuvat samanhenkisiltä, mikä varmaan osaltaan vaikuttaa lukion yhtenäiseen ilmapiirin. Onkin alkanut tuntua siltä kuin olisi käynyt lukiota jo kauan, kaipa sitä vaan on sopeutunut nopeasti kivan opiskeluympäristön ansiosta. Uusien kavereiden ja mukavan koulun takia lukiolaisen elämä ei ole vaikuttanut yhtään sen hassummalta. Heh, sitä sanotaan että lukio on elämän parasta aikaa. Siihen en vielä tässä vaiheessa osaa ottaa kantaa, mutta on kyllä tähän asti ollut aivan mahtavaa!

Meikkilaukun uudet tulokkaat

Koulujen jälleen alettua arki on lähtenyt etenemään mukavaan tahtiin. Lukio lähti liikkeelle aivan mahtavalla fiiliksellä, niin omalta kuin muidenkin osalta. Aamullakin sitä nousee ihan eri tunnelmissa kuin lomaa ennen. Aina palattaessa arjen pariin, tekee mieli pistää paikat kuntoon ja valmistautua arjen pyöritykseen täysin uudella otteella. Niinpä päätin tuossa loman loppupuolella "repäistä" ja tilata itselleni vihdoin, kauan toivomani Anastasia Beverly Hillsin Glow Kitin, ja Urban Decayn Naked 3 - luomiväripaletin. Ja kyllä kannatti! Tuotteet pääsivät jokapäiväiseen käyttöön heti saavuttuaan, ja ovat olleet aivan huippulaatua.

Naked 3 - paletilla luon ihanan vaaleanpuna-sävyisen, jokapäiväisen tai juhlavamman luomivärin nopeasti ja helposti. Lisäksi netti on pullollaan kyseisestä paletista tehtyjä ohjeita ja vinkkejä, joita voi aina kätevästi soveltaa omaan käyttöön. 

Glow Kitin tilasin sävyssä That Glow, koska se vaikutti sopivan lämpimän sävyiseltä. Sillä saa tehtyä meikkiin upean viimesilauksen hipaisemalla hehkua kasvojen kohokohtiin. Ah kuinka rakastuin saman tien paletin tuomaan hehkuun! 

 Ennen Anastasia Beverly Hillsin Glow Kitiä käytin Nyxin Liquid Illuminatoria tuomaan kasvoihini kaipaamaani hehkua. Tuota Nyxin nestemäistä highlighteriä ei kuitenkaan ollut yhtä vaivatonta käyttää kuin Glow Kitiä, johon riittää vain muutama sipaisu sopivalla siveltimellä. Sitä piti levittää iholle monta kerrosta ennen kuin mitään huomattavaa hehkua näkyi. Olihan se halpaa ja helposti ostettavissa, mutta mielummin panostan ja hankin jatkossakin Glow Kitin. 

Olin jo kauan suunnitellut kyseisten palettien hankkimista, mutten ollut kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi. Kun paletit viimein saapuivat postin mukana, olin suorastaan haljeta onnesta!

Loppukesän mietteitä

Niin taas alkaa olla kesäloma takana päin. Omalta osaltani tämä kesä tuntui menneen suorastaan silmänräpäyksessä ohi. Nyt kun näin kesän loppupuolella ajattelen, niin kyllähän sitä tuli puuhattuakin vaikka mitä. Kävin kesälukiota, tapasin vanhoja ja uusia kavereita, kävin Itävallassa, Särkänniemessä ja ensimmäisillä festareillani, vietin 16-vuotis syntymäpäiviäni ystävieni seurassa, ja tein sitä mistä todella pidän, eli kuvasin. Sitä tuli tehtyä todella paljon, ja siitä olen iloinen. Vaikka en ehtinytkään tehdä kaikkea mitä suunnitelmissa oli, olen ihan tyytyväinen kaikkeen siihen mitä sain aikaiseksi. Sateisen ja tuulisen loppukesän takia suunnitelmat menivät useampaan otteeseen uusiksi, mikä jäi jossain määrin harmittamaan, mutta minkäs säälle nyt mahtaa.

Välillä kuitenkin tuntui siltä, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Inhoan sitä tunnetta enemmän kuin mitään! Koko ajan pitäisi olla tekemistä, mutta joskus vaan on pakko jäädä makoilemaan sohvan pohjalle kännykän ruutua tuijotellen. Viime vuoden kesässä tuntui olevan sitä jotain... Olin yhtenään menossa paikasta toiseen pitämättä sen suurempia hengähdystaukoja. Se vasta oli kivaa! Myönnettäköön että olen tänäkin kesänä saanut paljon aikaan, mutta jotain jäi uupumaan.

Eniten kaivertamaan jäi bloggaamisen jääminen niinkin vähäiselle määrälle. Vaikka kesällä sitä aikaa luulisi olevan, en vaan saanut aikaiseksi yhden yhtä ylimääristä postausta... Ja vaikka kuinka halusin, en saanut järkevää tekstiä koneen näytölle. Aikakin tuntui kuluneen kaikkeen muuhun. Pelkään bloggaamisen unohtuvan melkeinpä kokonaan nyt lukion mittaan. Koulu- ja harrastuskiireet alkavat taas viemään aikaa, nyt luultavasti vieläkin enemmän kuin ennen. Yritän kuitenkin parhaani mukaan saada ajatuksiani ja kuulumisiani tänne bloginkin puolelle näkyviin. 

Olen oppinut, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon sellaista, mitä ennen ei ole tullut vastaan. Nekin hetket olivat kesäni huippukohtia. Nyt näin viimeisinä lomapäivinä ajatukset ovat pyörineet loman loppumisen tylsissä tunnelmissa sekä lukion aloittamisen tuoman muutoksen odottamisessa. Välillä kauhistelen mielessäni kurssivalintojani, välillä tekisi mieli päästä jo oppikirjojen ääreen. Saksa uutena kielenä, ranska, englanti, äidinkieli ja pitkä ruotsi odottavat jo pelkästään kielien osalta opiskelua omalla kohdallani.

Ajatukseni lukion suhteen ovat olleet aika sekaisin viime aikoina. Varmaankin monilla lukion aloittavilla on edes jossain määrin samanlaisia ajatuksia lukion aloittamisesta kuin minulla. Onhan se siinä mielessä suuri muutos, jos ei tunne tulevasta koulusta suurinpiirtein ketään, ja ympäristö muuttuu kertaheitolla. Uskon kuitenkin kaiken sujuvan hyvin jos positiivisella asenteella lähtee lukiota suorittamaan. 

Wienin tunnelmia

Viikon lomamatka Wienissä on nyt kahlattu läpi, ja täytyy kyllä sanoa, että olisi se saanut kauemminkin kestää! Viikossa ehti nähdä, tehdä ja kokea paljon, mutta paljon jäi vielä seuraavalle kerrallekin. Varatessamme matkaa Itävaltaan, ennakkoluuloni maata kohtaan olivat jokseenkin suuret.  Ihmettelin kovasti, kuinka saisimme kokonaisen viikon kulumaan tuossa tylsältä vaikuttaneessa kaupungissa. Luulot osoittautuivat kuitenkin heti Wieniin saavuttuamme täysin vääriksi, sillä kaupunki oli kaikin puolin aivan upea. Roskia ei ollut missään, asuintalot olivat kertakaikkisen upeita, ihmiset olivat ystävällisiä, turisteja oli paljon, ja sää oli loistava! Lämpötila ylsi jokaisena päivänä parhaimmillaan yli 30 asteeseen! Onneksi kävi pieni tuulenvire, sillä ilman sitä olisi olo muuttunut pian todella tukalaksi.

Ainoa asia joka aiheutti jokseenkin päänvaivaa, oli ruokakauppojen vähäinen määrä. Vaikka söimmekin useimmiten ulkona, tarvitsi sitä jotain pientä purtavaa asunnollekin. Ravintoloita ja kahviloita tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa, toisin kuin ruokakauppoja. Asunnoltamme oli lähimmälle ruokakaupalle n. kilometrin matka. Hämmennystä lisäsi myös se, etteivät kaupat ole Wienissä sunnuntaisin ollenkaan auki. Olisi luullut että Wienin kaltaisessa kahden miljoonan asukkaan kaupungissa olisi ollut paljon enemmän, edes pieniä elintarvikeputiikkeja jotka olisivat sunnintisinkin auki, mutta ei.

Kauppojen vähyydestä huolimatta pärjäsimme viikon Itävallassa täysin ongelmitta. Asuimme hotellin sijaan tänäkin vuonna vuokra-asunnossa, jonka löysimme Homeawayn kautta. Asunto oli hienon kerrostalon toisessa kerroksessa, ja se oli valtava! Viikko 122 neliön asunnossa kaikilla herkuilla maksoi saman verran kuin viikko ahtaassa hotellihuoneessa olisi tullut maksamaan! Kun puhui asunnon toisessa päässä, ei toiseen päähän kuulunut käytännössä inahdustakaan. Lisäksi kerrostalon muut asunnot olivat toimistokäytössä, mistä johtuen saimme viettää yöt rauhassa ilman muiden asukkaiden metelöintiä. 

Asuntomme sijaitsi aivan kirkkomaisen kaupungintalon lähellä, minkä edessä vietettiin joka ilta melkein kahden kuukauden ajan filmifestivaaleja. Kaupungintalon eteen oli tuotu valtava näyttö, jolle heijastettiin joka ilta eri elokuva, ja paikan päällä olevista kojuista sai hakea syötävää ja juotavaa. 

Ihmiset kokoontuivat varaamaan paikkoja jo tunteja ennen itse esityksen alkua. Useimmiten näytölle heijastettiin pätkiä erilaisista konserteista. Esityksen alkaessa puoli kymmenen maissa oli jo niin pimeää, että konsertti näkyi näytöltä kuin elokuvateattereissa. 

Ensimmäisen päivän kiertelimme kaupungissa kävellen ja tutustuen sen monipuoliseen kulttuuriin. Katsoi sitten mihin suuntaan tahansa, joka puolella näkyi vain upeita, vanhoja ja hyvin hoidettuja rakennuksia.

Koska aivan tavalliset rakennukset olivat niinkin hienoja, sulautuivat museot, kirkot ja muut "normaalista poikkeavat" rakennukset huomaamattomasti muiden rakennusten joukkoon. 

Yhtenä päivänä suuntasimme kiertoajelubussin kyydissä 252 metriä korkealle Donauturm - näköalatornille. Osuimme sattumoisin kadulla kieroajelubussilippumyyjän kohdalle, ja päädyimme ostamaan kahden päivän bussiliput, joilla saimme matkustaa niin paljon kuin haluaisimme. Kaupan päälle saimme vielä kolmannen päivän lipun, mutta sitä emme ehtineet muilta tekemisiltämme käyttää.

Pääsylippu torniin maksoi yhdeltä henkilöltä vain kuusi euroa, ja huipulle pääsi kätevästi 20km/h kulkevalla Suomalaisella Koneen hissillä. Huipulla odotti hieno, pyörivä ravintola, jonka kyydissä sai syömisen ohella ihastella Wienin upeita maisemia. 

 

Ravintoloiden ja yleisesti koko Wienin hintataso oli suomalaisen mittapuulla melko edullinen, toisin kuin wieniläiset olivat meidän alunperin antaneet ymmärtää. Matkamuistot nyt olivat hinnassaan, mutta muuten oli ihan kohtuullisen halpaa Suomeen verrattuna. Kolmen ihmisen ruokailuun hienossa ravintolassa meni vähän päälle 40 euroa, ruoista ja juomista riippuen.

Oli kyllä todella kivaa katsella Wienin maisemia korkealta tornista samalla kun söi herkullista ateriaa pyörivässä ravintolassa :) Wieniin matkaajan kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä kyseisellä tornilla.

Pääsimme käymään kiertoajelubussilla myös upeassa Schönbrunnin linnassa. Bussilippujen hintaan kuului myös Schönbrunnin liput, millä pääsi kiertämään tuota linnaa sisältä käsin. Ulkoa päin Schönbrunn ei näytä kovinkaan erikoiselta tai linnamaiselta, vaan pikemminkin suurelta kartanolta. Sisältä päin linna oli aivan omaa luokkaansa; kullattuja yksityiskohtia, mahtavia kattomaalauksia ja mielenkiintoisia tarinoita linnan historiasta.

Kuvaaminen linnan sisällä ei ollut sallittua, joten jouduin tyytymään linnan ikuistamiseen ulkoa päin.

Schönbrunnin sisäänkäynnillä oli viheltelemässä hauska Mozart "patsas", joka oli varmasti läkähtymäisillään niissä vetimissä siinä helteessä, huh!

Linnan takapihalla olevaan puutarhaan pääsevät kaikki ilman lippuakin. Periaatteessa jo puutarhaan pääseminen olisi riittänyt aivan hyvin, mutta pakkohan linnassa oli sisälläkin käydä.

Puutarhaan kuljettiin hienojen köynnöskasvien peittämien käytävien halki. Olisi ollut mahdollista myös mennä kiertelemään linnan alueella olevaan labyrinttiin, mutta sen jätimme toiselle kerralle. Tuona päivänä tuntui olevan sen verran kuuma, ettemme olisi millään jaksaneet mennä labyrinttiin hortoilemaan. Linnassa ja sen upeassa puutarhassa oli aivan tarpeeksi asti nähtävää.

Näkymät linnan puutarhaan olivat aivan upeat sen kaikessa kukkaloistossa.

Puutarhan huipulla olisi ollut suuri paviljonki, jonne olisi pitänyt kiivetä serpentiiniteitä pitkin, mutta kuumuudesta johtuen emme sinne saakka jaksaneet kivuta.

Pääsin maistamaan Schönbrunnin kahvilassa ensimmäistä kertaa Itävallan kuuluisaa Sacherkakkua. Kakun pieni makean hedelmäinen vivahde toi siihen mukavan lisän normaaliin suklaakakkuun verrattuna. Kermavaahdon kanssa kakunpala maistui aivan valtavan hyvältä!

Kävimme pyörähtämässä myös Euroopan pisimmällä ostoskadulla, Mariehilfer strassella. Katu on noin kaksi kilometriä pitkä, ja se on päästä päähän täynnä erilaisia kauppoja. Yhden päivän sai kulumaan helposti kierrellessä Mariehilfer strassen kymmeniä kauppoja.

Reissun loppupuolella suuntasimme museoihin, joihin kuljimme pääasiassa kävellen. Vastaan tuli mm. kaksi haitaria soittavaa miestä, joilla oli hevosenpää naamarit yllään.

Museoita ja muita hienoja rakennuksia tuli kävellessä vastaan vähän väliä. On perhos-, tekniikka-, taide-, luonto- ja vaikka mitä erilaisia museoita!

Yhdessä puistossa vastaan tuli Mozart patsas, jonka eteen oli tehty hieno nuottiavaimen muotoinen kukka-asetelma. 

Kaikissa mielenkiintoisissa museoissa emme olisi millään ehtineet käydä, joten päädyimme menemään ainoastaan Kunsthistorisches Museumiin. Siellä näimme pääasiassa upeita tauluja, taideteoksia sekä egypti aiheisia esineitä.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä käydä tutustumassa Wienin laitamilla sijaitsevaan Hundertvasserhausiin. Se on Friedensreich Hundertvasserin suunnittelema, vuonna 1983 rakennettu kerrostalo. Vaikka rakennus onkin mitä erikoisemman näköinen, toimii se silti asuintalona sen monille asukkaille.

Olisi varmasti todella outoa tai jopa rasittavaa asua tuossa kyseisessä talossa, kun turistilauma pyörisi tauotta oman ikkunan alla ottamassa kuvia. Taloa nimittäin oli kummastelemassa suuri määrä kaikkialta maailmalta tulleita ihmisiä, ja ihmekös tuo. Onhan se sentään ilmaista!

Matka sujui erittäin hyvin ennakkoluuloista huolimatta, eikä yhtä ainoatakaan vastoinkäymistä mahtunut mukaan! Inhottavinta koko reissussa oli varmaankin takaisin kotiin lähteminen, mutta niinhän se varmaan aina on. Olen kyllä todella tyytyväinen kaikin puolin Wienin matkaamme, ja voin hymyissä suin suositella sitä lomakohteeksi kenelle tahansa!